Fin*Deimos

S*Långängens Tuss NFO n

Minna Uusitalon omistama Hilda-kissa haettiin muutama vuosi sitten Ruotsista, Göteborgista. Minna etsiskeli kollikissalle Monnille kaveria ja toivoi nimenomaan mustaa, vihreäsilmäistä tyttöä. Samalla mietiskeltiin Johannan kanssa, josko tyttöä voisi käyttää kasvatukseen tulevaisuudessa ja Hilda valittiin sekä ulkonäkönsä, värinsä että sukutaulunsa puolesta Monnille morsioiksi. Hildan ja Monnin pennuista tulikin sen verran onnistuneita, että päätimme Minnan kanssa myöhemmin käyttää Hildaa Monnin enon Leevin kanssa, jonka äidin ja sisarusten suuresta koosta pidän kovasti.

Hilda tuli isosta kissaperheestä ja kotiutuikin pentuna nopeasti uuteen paikkaan. Tyttö tuli heti Monnin kanssa hyvin toimeen, muutaman vuoden aikana Monni ja Hilda ovat selvästi kiintyneet toisiinsa ja leikkivät paljon yhdessä. Luonteeltaan Hilda on naisellinen ja ailahtelevainen, sekä usein seurankipeä ja vaatii usein leikkikaveria. Hilda on varovainen sekä fiksu, ja osaa varmasti pitää puolensa. Mökille päästessään se myös saalistaa mielellään ja on muutenkin luonteeltaan aika villi. Hilda tykkää omasta rauhasta ja tilasta, mutta määrätietoisesti miukuen vaatii myös seuraa, ruokaa tai putipuhdasta hiekkalaatikkoa, milloin mitäkin mielialansa mukaan.

Ulkonäkönsä puolesta Hilda on kelpo kasvatuskissa, sillä on pitkä vartalo mutta se on silti ikäänsä nähden pienikokoinen. Sillä on kutienkin suuret vanhemmat ja pennuista onkin tullut ihan hyvänkokoisia. Häntä oli vielä pentuna todella pitkä, mutta näin vanhempana on jäänyt vähän lyhyeksi. Pää ja profiili ovat hienot, joskin neiti hämmästelee maailmaa usein silmät epämetsäkissamaisesti pyöreinä. Hildalla on myös upeat korvatupsut, joita se on periyttänyt kiitettävästi. Turkinlaatu on hyvä, mutta pituus vaihtelee paljon vuodenajan mukaan.