Pispalan haulitorni valaistaan Tampereella 25.10-5.1.2002

Valoteos kunnioittaa viime keväänä edesmenneen, suomalaisen valaistustaiteen ja -arkkitehtuurin pioneerin Simo Leinosen muistoa.

Leinonen opetti koko uransa ajan ihmisiä kääntämään katseensa ylöspäin, näkemään elinympäristössään muutakin kuin omat varpaansa ja edellä kulkevan kantapäät. Työssään Leinonen ei tyytynyt helpoimpiin ratkaisuihin, vaan haki jatkuvasti uusia keinoja voittaa valaistussuunnittelun haasteet. Erityisen tärkeää Leinosen näkemyksessä oli kylmän ja lämpimän valon klassinen vuoropuhelu, jolla hän halusi kuvata koko elämän kirjoa.

Pispalan haulitornin valaistuksessa pyritään seuraamaan 44-vuotiaana menehtyneen Leinosen ideologiaa: käytännön toteutuksen tekevä nuori ryhmä ei halua toistaa vanhoja temppuja, vaan lähtee työhön leinoshengessä. Uuden luominen ja innovatiivisuus eivät ole helppoja asioita, mutta onnistuneet lopputulokset puhuvat aina puolestaan. Lisäksi Pispalan haulitorni oli Leinoselle henkilökohtaisesti läheinen kohde. Pispalassa elänyt visionääri suunnitteli itsekin tornin valaisun toteuttamista "sitten eläkkeellä".

Pispalan 55 metriä korkean haulitornin valaisuprojektissa ovat mukana Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitos, VALOA -valaistussuunnittelutoimisto, Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitos sekä Tampereen Työväen Teatteri, Pispalan Moreeni ry., Tampereen kaupungin tilakeskus ja Thorn Finland Oy.

Simo Leinonen 10.7.1956-14.3.2001

Simo Leinonen aloitti uransa 70-luvulla Vaasan ja Kuopion kaupunginteattereissa sekä Tampereen Työväen Teatterissa. Seuraavalla vuosikymmenellä hän oli luomassa Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitosta, jota hän johti vuosina 1987-91. Myöhemmin hän opetti mm. Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa.

Leinonen kehitti alan koulutusta enemmän kuin kukaan tässä maassa.

Uudenlainen näkökulma näkemyksellisten valo- ja äänisuunnittelijoiden koulutukseen oli rohkea veto, joka kannatti: Suomi on kansainvälisesti maailman eturivissä näillä visuaalisen suunnittelun vähemmän tunnetuilla alueilla.

Leinosen suunta 90-luvulla oli ympäristövalaistus. Hänen perustamansa Valolaterna-valoarkkitehtuuritoimiston kädenjälki näkyy mm. risteilyaluksilla, Töölönlahden rantamaisemassa, Helsingin ja Varkauden lentoasemilla, Puijolla ja Porin Jazz -juhlilla. Revontulien Suomi -projektissaan Leinonen pyrki kääntämään pohjoisen pimeyden ja kylmyyden matkailuvalteiksi. Erityisen mittava työ oli Varkauden ja Sonkajärven välille rakennettu 184 kilometrin mittainen MaisemaGalleria-ympäristötaideprojekti.

Leinosen viimeinen todellinen voimanponnistus oli Talvisota-näytelmän tuottaminen peräkkäisinä talvina ensin Kuopioon ja sitten Pyynikille. Simo Leinosen viimeiseksi työksi jäi Salainen puutarha -näytelmän tuottaminen Tampereen Työväen Teatteriin.

Suunnittelu ja toteutus: Japo Granlund, Raisa Kilpeläinen, Kalle Ropponen, Tiiti Hynninen, Jarkko Lievonen, Heta Niskanen ja Annukka Larsen.

---